IPV

ipv kiittää superkaudesta 2017-ensi vuonna jatketaan

Pelinjohtaja Tuuvan kausiyhteenveto


Yhdeksänneksi miesten Superpesiksessä sijoittunut IPV tuli näyttävästi takaisin pääsarjaan varmistaen tavoitteena olleen sarjapaikan käytännössä hyvissä ajoin ennen päätöskierrosta. Tässä jutussa pelinjohtaja Petri Tuuva analysoi menneen kauden tapahtumat.

IPV lähti kauteen Ykköspesiksen voittaneella rungollaan ja muutaman täsmävahvistuksen hankkineena. Hallikausi sujui kesää enteillen positiivissa merkeissä. Harjoituspeleissä kaatui mm. välierissä pelaava Joensuu sekä ylempään loppusarjaan tiensä raivannut Kitee.

– Tietysti tuo Imatran Aviasportin kenttä meitä vähän auttoi, koska se on alustana hidas, mutta pelin suhteen jäi positiivinen kuva. Pelasimme Joensuun lisäksi monta kertaa Kouvolaa vastaan ja saimme heti hyvän tuntuman siihen missä Superpesiksen huipulla tasollisesti mennään.

– Lauri Kaartokallio, Miikka Matikka ja keväällä mukaan tullut Tommi Päivinen olivat meille tärkeitä miehiä, kunnon profiilipelaajia.

– Eikä sovi unohtaa Jussi Hurskaista, joka kannusti kaikkia koko ajan, vaikka hän joutui olemaan leikkauksen takia sivussa aina keskikesään saakka. Hän on kuitenkin huippukoppari tähän sarjaan ja varmasti sisäpelissäkin ensi kesänä on luvassa paljon nähtyä parempaa, kun saa ehjän harjoituskauden alle.

Kausi alkoi kolmella tappiolla, joista etenkin kolmannessa pelissä tullut selkäsauna Kiteellä (yhteisjuoksut 18-1) herätteli IPV:n alkaneeseen kauteen. Pelinjohtaja Tuuvan arvion mukaan juuri tuo romahdus käynnisti joukkueen parissa prosessin, joka johti nähtyyn lopputulokseen.

– Se peli oli aika surkea ja herätteli meitä. Kuitenkin talvella pelattiin Kiteen kanssa tasaisesti ja sen jälkeen jokainen joutui tahollaan miettimään mikä tässä matkan varrella on oikein muuttunut.

Avausvoiton IPV nappasi neljännessä pelissään Oulussa jaksoin 0-1. Tuolta reissulta oli tarjolla täysi pistepottikin, mutta joukkue ei ollut siihen vielä valmis.

– Oulun kaataminen oli tärkeä, mutta tietysti siitä piti ottaa kolmonen. Oltiin vähän liian tyytyväisiä tarjolla olleeseen voittoon.

– Toisaalta kahden ja kolmen pisteen välillä on paljon eroa. Meillä ei ollut kokemusta joukkueessa kovin paljon ja se näkyi monessa muussakin pelissä. Tuli aika isoja kardinaalimunauksia pelin sisällä, vaikka muuten olisimme esiintyneet hyvin. Samaa oli myös keskellä kesää, mutta osin onnella ja osin taidolla niitä kahden pisteen voittoja kahmittiin. Ihan aina ei rehellisyyden nimessä olisi ansaittu, mutta toisaalta kolmen pisteen voittojakin tarjottiin enemmän kuin niitä tuli.

Kesä-heinäkuussa IPV kärsi kuuden ottelun tappioputken saamatta pistettäkään. Kaikki nuo pelit pelattiin sarjan kärkijoukkueita vastaan. Kauden kokonaiskuva on helppo piirtää tästä asetelmasta. Sarjan neljää parasta vastaan IPV nappasi yhden voiton (Joensuu kaatui Imatralla 2-1 toukokuussa), mutta toisaalta alempaan loppusarjaan joutuneita vastaan punaiset olivat hyvässä vedossa. Tuota kesä-heinäkuun tappioputkea nimittäin seurasi viiden pelin voittoputki (Raahe, Kankaanpää, Kitee, Kempele ja Hyvinkää).

– Pelasimme kesällä päävastustajia vastaan 18 peliä ja taidettiin saada 16 ottelusta vähintään piste ja aika monta voitettiin. Sitä kautta ei ole ihme, että säilyimme suoraan ilman karsintoja. Tulevaisuuden haaste IPV:n joukkueelle on ehdottomasti löytää keinoja haastaa sarjan kärkiryhmiä vahvemmin.

Tärkeät voitot päävastustajista mahdollistivat sen, että alempaan jatkosarjaan, josta yksi tippui suoraan (Kempele) ja kaksi joutui karsimaan (Kankaanpää ja Oulu), oli hyvät lähtöasetelmat. Käytännössä missään vaiheessa IPV ei joutunut pelaamaan selkä seinää vasten, vaan turvaväli ensimmäiseen karsijan paikkaan oli koko ajan olemassa.

– Alempaan jatkosarjaan lähdettäessä karsijan paikkaan taisi olla kuutisen pistettä ja sen päätyttyä ero oli samaa luokkaa. Voimasuhteet eivät siinä juuri muuttuneet pois lukien Kempele, jonka käyrä oli alaspäin koko ajan.

Runkosarjan loppuvaiheilla Tuuva arvioi avoimesti, että joukkueen kehittymisen kannalta alempi jatkosarja saattaa olla parempi ratkaisu, kuin ylempi jatkosarja, jossa joukkue olisi joutunut olemaan haastajana ilta toisensa jälkeen. Tätä mieltä hän on myös kauden päättymisen jälkeen.

– Ne oli juuri sellaisia kasvattavia kovia pelejä mitä joukkueelle toivoinkin. Ylempään jatkosarjaan olisi ollut henkisesti helpompi mennä, mutta jokainen jaksovoitto olisi vaatinut meiltä aivan huippupelin ja turpaankin olisi tullut välillä ihan kunnolla. Tämä alempi jatkosarja oli meidän tämän hetken tasolle oikea paikka. Ylemmässä jatkosarjassa oli vielä sekin ilmiö, että kärkinelikon takana sijoitukset ratkesivat aika nopeasti ja niille joukkueille tuli vähän turhia pelejä pudotuspelejä odotellessa.

Yksilöistä katse kohdistui ensimmäisellä superpesiskaudella nuorukaisiin, joiden kasvua Ykköspesiksestä kovempiin ympyröihin seurattiin jännittyneinä. Tällä rintamalla kausi tuotti monta ilonaihetta.

– Kyllähän nuo meidän nuorukaiset kasvoivat ihan älyttömästi. Ville Lantiainen oli jo ykkösessä hyvä ulkopelaaja ja tiedettiin kyllä, että hänestä tulee joku päivä Superiin huippusieppari.

– Mikko Kososen ja Jarkko Matikan ulkopelirooli kasvoi jopa isommaksi kuin kuviteltiin. He olivat ulkona varmoja koko ajan. Sisäpelirooli jäi vielä pienemmäksi, mutta sekin puoli kehittyy.

– Juuso Lattu taas löi sisällä läpi Superpesikseen kertalaakista. Debyyttikaudella Superissa ykkösvaihto jotain 60 prosentin luokkaa ja ykkösvaihtoja taisi määrällisesti olla neljänneksi eniten sarjassa.

– Lauri Rönkkö on tietysti oma lukunsa. Hän teki jo talvella vaikutuksen siinä kuinka paljon hän analysoi omaa tekemistään ja mietti miten lyöntejä pitää muuttaa silloin kun homma ei toimi. Suorittaminen oli jopa tasaisempaa kuin ykköspesiksessä. Hän nosti tasoa sieltä paljon, vaikka sarjaporras vaihtui välillä. Lisäksi lyöntivalikoima muuttui monipuolisemmaksi.

Jutun alkuvaiheessa esiin nostetun kokeneemman kaartin merkitystä Tuuva korostaa myös. Nuori joukkue tarvitsi riveihinsä yksilöitä, joiden perustekemisen taso oli valmiiksi Superpesiksen mitat täyttävää ja onnistumiset toivat uskoa myös nuorisokaartille.

– Kaartokallio näytti varsinkin alkukaudesta mallia kentällemenoillaan, kun sisäpelissä oli muuten vaikeampia jaksoja.

– Matikka oli koko kauden isossa roolissa ja tärkeä esimerkin näyttäjä.

IPV:llä oli alkukaudella pieni etu puolellaan yllätyksellisyytensä vuoksi. Vastustajilla ei ollut käytössään vuosien varrella kertynyttä kokemuspankkia punaisten pelaamisesta. Tämän johdosta mahdollisuus vastustajan paketin sekoittamiseen oli läsnä, mutta luonnollisesti kesän mittaan arvaamattomuuskortti oli käytetty ja pelaamista oli muutettava.

– Ihan alkukaudesta päätimme hyökätä aggressiivisesti merkistä ja välillä ilman merkkiä. Sirkuspeliksihän se ajoittain meni, mutta sisäpelin osalta rauhoitimme tekemistä kauden loppua kohti. Ei menty enää kaikki tai ei mitään-pohjalta.

– Ulkopeli meillä oli hakemista juhannukseen saakka, mutta sitten lukkari Ville Liukku paransi ratkaisevasti peliään ja etukenttä alkoi tehdä paloja. Liukku nousi kesän aikaan Superpesiksen tasolle.

Pelillisten asioiden jälkeen on aika tehdä pieni katsaus imatralaiseen pesiskulttuuriin, tai oikeammin laajemmin urheilukulttuuriin. Tuuva kertoo aistineensa noususta lähtien, että Superpesistä oli kaivattu ja seutukunta otti joukkueen omakseen heti alusta lähtien.

– Imatralla on hyvä buumi urheilussa meidän ja Ketterän sarjanousujen jälkeen. Kesällä me viihdytämme ihmisiä ja talvella samaa on tarjolla jäähallilla.

– Me pystyimme näyttämään heti ensimmäisellä kaudella, että kuulumme tähän sarjaan ja kausi oli kaikin puolin positiivinen. Se lisää kiinnostusta varmasti tuleville kausille entisestään.

#IPV #Redsit #MiunSeura #Pesis #Superpesis